Swazimaa muotoilijan silmin

09.05.2016
Kuva: Sari Jaakola. Paperihelmiverhojen valmistus

Kaksi kuukautta Swazimaassa meni liian nopeasti ja huomaan taas istuvani läppärin ääressä kylmässä
kotimaassa, hihitellen itsekseni uusille kokemuksilleni Swazimaassa. Oli nekin taas rikkaat ja rakkaat kaksi
kuukautta Afrikan auringon alla ja unohtumattoman siitä teki Mnyamatsinin kyläläiset.

Olin Swazimaassa ensimmäisen kerran vuonna 2014, jolloin tein puolen vuoden harjoittelun kahdelle
paikalliselle yritykselle. Puolen vuoden lopuksi päätettiin vielä yhdessä kaverin kanssa vuokrata auto ja
huruutella läpi Botswanan, Namibian ja aina Kapkaupungin kautta Garden Roadille ja sieltä takaisin
Swazimaahan. Matkaa kertyi kuukauden aikana noin 9000 km ja se matka oli unohtumaton.
Tällä kertaa elo Swazimaassa oli erilainen. Ei ollutkaan enää sitä samaa uutuuden viehätystä vaan jotenkin
elo siellä oli entistä arkisempaa. Tutut maisemat ihanine ihmisineen tekivät kahdesta kuukaudesta omalla,
uudella tavallaan unohtumattoman ja aloin hyvin pian nauttimaan arkielämästä Mbabanessa.

Syyni Swazimaassa olooni oli opinnäytetyön tekeminen paikalliselle yritykselle ja pienen projektin
muodossa Green Living Movementille. Ei huussijuttuja tällä kertaa vaan tarkastelua Mnyamatsinin
yhteisöön muotoilijan silmin sekä pienimuotoisen työpajan järjestäminen, jonka aikana valmistettiin
tuotteita saatavilla olevista jätemateriaaleista.

Kuva: Sari Jaakola. Kirkko Mnyamatsinissa, jossa työpaja järjestettiin.
Kuva: Sari Jaakola. Kirkko Mnyamatsinissa, jossa työpaja järjestettiin.

Työpaja kesti kaksi päivää, tai no kolme, jos viimeinen vierailuni Mnyamatsiniin luetaan myös siihen.

Työpajan tarkoitus oli astua muotoilijan ihmeelliseen maailmaan ja innovoida uusia tuotteita kyläläisten
kanssa, hyödyntäen pelkästään saatavilla olevia jätemateriaaleja. Kokemus oli hyvin opettavainen ja jollain
tavalla luulen, että minun silmäni aukenivat enemmän työpajan aikana kuin itse pajalaisten.

Olen käynyt useita keskusteluja aiheesta ystävieni kanssa, kuinka olen ollut jollain tavalla ärsyyntynyt siitä,
että kaikissa Afrikka –marketeissa kojut toinen toisensa jälkeen tarjoavat aivan samoja tuotteita. Halusin
paneutua kyseiseen asiaan ja kokeilla, olisiko asioihin mahdollista vaikuttaa näin ulkopuolisena
muotoilijana. Huomasinkin hyvin pian, että ajatus itsessään on hyvä, mutta toteutus sitäkin
monimutkaisempi.

 

Kuva: Sari Jaakola. Paperihelmien valmistus.
Kuva: Sari Jaakola. Paperihelmien valmistus.

Muotoilijan ensimmäisiä työvaiheita suunnittelussa usein on paneutumista jo olemassa olevien tuotteiden

tarkasteluun sekä tiedonhakuun eri materiaaleista ja niiden käyttäytymisestä. Tietoa kartutetaan niin
internetin, aikakausilehtien sekä omien havaintojen ja kokemusten avulla. No mitäpä jos nämä asiat
otetaan pois kokonaan suunnittelusta? Ja tällä tarkoitan, että en olisi koskaan käynyt internetin
ihmeellisessä maailmassa. Lehtiä, joita olen koskaan lukenut, olisivat ainoastaan sanomalehdet ja
mainoslehtiset. Puhumattakaan siitä, että en olisi koskaan poistunut omaa kaupunkiani tai maatani
pitemmälle ja tässä tilanteessa viittaan myös siihen, että asuisin pienessä kylässä, jossa jopa sähkön
saaminen talouteen olisi kiven takana. Jäljelle ei yksinkertaisesti jää mitään, mistä voisin inspiroitua.

Entäpä jos tästä yhtälöstä otetaan vielä pois raha? Rahalla saa ja.. vai miten se meni. Eli tässä tilanteessa,
kun rahaa ei ole, ei ole mahdollisuutta saada mitään. Ei materiaaleja tuotteiden valmistamiseen. Ja vaikka
tässä työpajassa tuotteet valmistettiin jätemateriaalista, mikä on ilmaista, ei tuotteiden valmistus silti usein
onnistu ilman liimaa, lankaa, neulaa, teippiä, nauloja ja ja..

 

Kuva: Sari Jaakola. Viimeisenä päivänä halusimme ikuistaa työpajaporukan. Ikävä kyllä, suurin osa työpajalaisista puuttuu kuvasta.
Kuva: Sari Jaakola. Viimeisenä päivänä halusimme ikuistaa työpajaporukan. Ikävä kyllä, suurin osa työpajalaisista
puuttuu kuvasta.

Ei olisi muotoilijan työ helppoa, jos kaikki asiat sen suunnitteluun ja valmistamiseen otettaisiin pois. Tämä
asia sai minut miettimään tilannetta uusin silmin ja arvostamaan enemmän Afrikka –tuotteita ja tuotteita,
jotka ovat edes vähän erilaisia kuin naapurin tuotteet. Ymmärrän, kuinka vaikeaa on keksiä uusia
innovatiivisia tuotteita ja varsinkin silloin, kun kaikki mahdollisuudet sen toteuttamiseen otetaan pois.
Olen enemmän kuin kiitollinen kolmesta vietetystä päivästä Mnyamatsinin kyläläisten seurassa ja heidän
innostaan kehittää uusia ja innovatiivisia tuotteita puitteissa, mitkä ovat itsestään selviä asioita tämmöiselle
suomalaiselle muotoilijalle joka on elänyt suurimman osan elämästään internetin, aikakausilehtien ja
matkustelun ihmeellisessä maailmassa. Voin rehellisesti sanoa, että vietetyt päivät heidän seurassaan
antoivat minulle paljon enemmän kuin mitä minä pystyin heille tarjoamaan.

Kakkosäitiä, tulevaa anoppia ja sen mukana tulevaa aviomiestä, jota en ole vielä tavannut, ja tietysti koko
Mnyamatsinin yhteisöä kaipaamaan jäänyt,

Sari Jaakola
Tuotemuotoilun 4.vuoden opiskelija Turun ammattikorkeakoulusta