Sawubona!

07.07.2017
Mantengan putoukset.

Kuukausi sitten saavuimme vaimoni kanssa Swazimaan kuningaskuntaan ja sen vuoristoiseen pääkaupunkiin Mbabaneen. Vietettyämme ensimmäiset kaksi päivää pääkaupungin hulinassa ja vilskeessä siirryimme Mbabanesta parinkymmenen kilometrin päähän ACAT-organisaation farmille Mbuluziin. Mbuluzi on täydellistä maaseutua ja parinkymmenen kilometrin etäisyys Mbabaneen varmistaa sen, että pääkaupungin vilinä ja meteli loistavat poissaolollaan. Vuoristomaisemiin äänensä tuovat lähinnä farmin kukot, lehmät ja vuohet sekä toisinaan paikalle rymistelevät autot.

Kotimme Mbuluzissa.

Työhön tutustumista

Suoritan työharjoitteluni African Cooperative Action Trust (ACAT) –nimisessä organisaatiossa, joka
on kristillinen voittoa tavoittelematon organisaatio. ACAT ajaa orgaanisen maankäytön ja
maanviljelyn tietouden kasvattamista ja käyttämisen lisäämistä pienmaanviljelijöiden piirissä
Swazimaassa. ACATin yhteydessä ja samassa toimistossa toimiva PELUM Swaziland ajaa
samansuuntaisia asioita kuin ACAT. PELUM onkin useamman orgaanisen maanviljelyn kannalla
olevan järjestön kattojärjestö, jonka yksi perustajäsen on juuri ACAT. PELUM Swaziland on juuri
perustettu ja avustan myös sen toiminnassa tarpeen mukaan.

Ensimmäisten viikkojen aikana olemme tutustuneet organisaatioiden toimintaan Swazimaassa
kenttävierailujen muodossa. Olemme muun muassa istuneet SNAU:n (Swaziland National
Agriculture Union) vuotuisessa kaksipäiväisessä konferenssissa sekä kiertäneet Swazimaan
pienmaanviljelijöiden tiloja.

Erityisesti kenttävierailut ACATin sponsoroimissa kohteissa ovat avanneet mahdollisuuden päästä käytännössä näkemään pienmaanviljelijöiden tiloja ja oloja. Näiden käyntien ja lukemieni raporttien perusteella ACATin järjestämät koulutukset ovat kehittäneet maanviljelijöiden toimintaa parempaan suuntaan. Siitä huolimatta tilanne on vieläkin varsin karu.

Vierailimme maanviljelijöiden luona Lubombon alueella.

 

Esimerkiksi vierailemallamme Lubombon alueella yli 73 prosenttia (yli 150,000 ihmistä) joutuu
tulemaan toimeen alle yhdellä dollarilla päivässä. Heillä ei ole muun muassa varaa terveydenhuoltoon
tai koulutukseen eikä edes ruoan saanti ole turvattua. Tätä ongelmaa ACAT yrittää maanviljelyn
kestävyyttä pientilallisten keskuudessa parantamalla helpottaa.

Tavoitteena on se, että jokainen viljelijä saisi sadoistaan itselleen ja perheelleen ruoan, ja pystyisi lisäksi tuottamaan hieman ylimääräistä satoa, jonka myymällä perhe saisi myös hieman tuloja. Tähän pyritään muun muassa sadevettä varastoimalla, maanviljelyä vettä ja maaperää säästävämmäksi kehittämällä, sekä yhteisön sisäisiä rahastoryhmiä perustamalla. Sadevettä varten hankitaan vesisäiliöitä, maanviljelyä kehitetään orgaanisemmaksi ja ekologisemmaksi muun muassa komposteja rakentamalla, ja rahastoista yhteisön jäsenet voivat tarvittaessa lainata rahaa maanviljelytarpeitaan varten.

 

Kuvassa bataattipelto, johon maanviljelijä on saanut tukea yhteisönsä rahastosta.

 

Vaikka aiemmin mainitut luvut ja tilastot ovatkin varsin synkkiä, olivat tapaamamme maanviljelijät
iloisia ja positiivisia. Huumorinkukka kukki ja valokuvissa poseerattiin ylpeinä niin uuden
sadevesitynnyrin kuin puutarha-aidankin rinnalla. Tulevaisuuteen suhtauduttiin toiveikkaasti,
vaikka veden riittävyys ja rahapula huolettivatkin.

Sitä oli itse aika hiljaista ja nöyrää poikaa kaiken tuon todellisuuden edessä. On aika kiitollinen olo siitä, että on saanut syntyä Suomeen.

Arjesta ja kulttuurista

Kulttuurin erot ovat tulleet useissa tilanteissa esille. Tästä on aiheutunut niin huvittuneisuutta kuin
turhautumistakin. Samalla näitä kuitenkin osasi odottaa, joten niihin on myös osannut suhtautua
oikeanlaisesti. Alla listattuna muutamia huomioita kulttuurista ja arjesta:

  • Asiat ja päätökset eivät tapahdu nopealla tahdilla. Tohinasta ja hyörinästä huolimatta pölyn
    laskeuduttua asiat eivät välttämättä ole edenneet paljoakaan. Samalla kuitenkin kaikki tulee kuin ihmeen kaupalla tehdyksi ja hoidetuksi ajoissa. Tätä on saanut ihmetellä useaan kertaan.
  • Aikataulut ovat hyvin häilyviä ja parhaimmillaankin vain suuntaa antavia. Esimerkiksi
    SNAU:n konferenssi sekä alkoi, jatkui että loppui myöhässä. Edes tilaisuudessa vierailevana
    puhujana käväissyt maatalousministeri ei ollut ajoissa paikalla, vaan saapui reilun tunnin
    odottelun jälkeen. Ei se ole katsos niin nöpön nuukaa!
  • Apua saa aina kysymällä, ja usein kysymättäkin. Tosin se, onko ensimmäinen neuvo oikea
    vai vain sen suuntainen, kannattaa vielä varmistaa toiselta ja kolmanneltakin lähteeltä.
  • Paikallisen liikenteen toimivin, tunnelmallisin ja halvin muoto, kombi, on ollut miellyttävä kokemus. Ghanan vastaaviin (trotrot) verrattuna kyydit ovat tasaisempia ja autot paljon siistimpiä.

Turistina

Työn ja arjen välissä olemme ehtineet myös hieman matkailemaan. Heti toisena viikonloppunamme kävimme bongaamassa Mbabanen lähellä sijaitsevat Mantengan putoukset ja siellä villeinä parveilevat apinat. Putoukset ja niitä ympäröinyt luonnonrauha olivat mukavaa vaihtelua alun hektiselle arjelle.

Swazimaan koillisosassa sijaitsevassa Hlanen kansallispuistossa käynti oli ohjelmassa heti
seuraavana viikonloppuna. Leijonat, elefantit, virtahevot sekä sarvikuonot tuli bongattua useaan
otteeseen. Vaikka asiakaspalvelu ehkä hieman jättikin toivomisen varaa, niin mahtavat maisemat,
eläimet ja luonto korvasivat sen kaiken ylitsevuotavasti!

Siinä kaikki oleellisin ensimmäisen kuukauden taipaleelta! Sanoja ja asioita olisi vaikka kuinka ja monta, mutta uskoisin tämän riittävän niin minulle kuin lukijoillekin. Ainakin tällä erää. Minut voi
muuten bongata myös Instagramista nimimerkillä terantomppa. Siellä on jo ja sinne tulee jatkossakin
kuvia reissulta, joten tsekkaapa myös se, jos kinostaa!

 

Hlanessa bongasimme niin sarvikuonot…

 

…kuin leijonatkin.

 

Kuvat ja teksti: Tommi