Opiskelijan kokemuksia Swazimaasta

08.12.2014
Green Living Movement Swaziland -vapaaehtoiset monitorointi ja evaluointi vierailulla Mnyamatsinissa. Vasemmalta oikealle: Siphiwe Malambe, Shawn Reeds, Katja Kivikoski ja Wandile Dlamini

Ensimmäiset pari kuukautta täällä Swazimaassa kuluivat nopeasti. Töitä on riittänyt ja vapaa-aika on mennyt uuteen maahan tutustuessa. Yhtäkkiä sitä huomaa, että viiden kuukauden vaihto on jo puolivälissä! Mihin se kaikki aika on mennyt?

Olen nyt toista kertaa Swazimaassa. Olin syksyllä 2012 kolme kuukautta opiskelijavaihdossa Botswanan yliopistossa, ja ennen Suomeen paluuta kävin Swazimaassa moikkaamassa kavereita, jotka olivat täällä siihen aikaan tekemässä omaa harjoitteluaan. Kovin moni asia ei ole parissa vuodessa muuttunut; Selkein muutos on uutuuttaan kiiltävä ostoskeskus aivan Mbabanen keskustassa, joka viime visiitilläni oli vielä kesken. Afrikkalaiseen elämäntapaan ja aikakäsitykseen uudestaan tottuminen ei ollut vaikeaa. Melkein hävettää, miten nopeasti sitä omaksui sen rennon asenteen, että kaikki tapahtuu kyllä aikanaan tai kuten sanonta kuuluu “Swazimaassa ei ole kiire.” Toisaalta se tuli opittua jo Botswanassa, ettei tunnetusti hidas afrikkalainen aika kulje yhtään sen nopeammin, vaikka kuinka yrittäisi. Maassa maan tavalla ja niin edelleen.

On ollut hauska huomata, kuinka paljon Botswanassa ja Swazimaassa on samaa. Kulttuurit muistuttavat toisiaan melko paljon, ovathan maat kuitenkin lähes naapurivaltioita. Toki paljon erilaistakin on, enkä tarkoita erilaisella vain erilaista ympäristöä tai ilmastoa. Myös ihmiset ovat erilaisia. Esimerkkkinä vaikka suhtautuminen ulkomaalaisiin. Täällä päin maailmaa Botswanalaiset tunnetaan melko varautuneena ja hitaasti lämpenevänä kansana. Kun Botwanassa kaverit kutsuivat minua ensi kertaa siskoksi tiesin vihdoin saavuttaneeni heidän luottamuksensa. Täällä Swazimaassa tuntemattomattomiin suhdaudutaan paljon varauksettomammin. Swazit ovatkin tunnettuja ystävällisyydestään. Täällä olen automaattisesti kaikkien sisko, siswatiksi sisi, ja paikalliset ovat kauhean kiinnostuneita mitä teen täällä, mistä tulen, mikä minun nimeni on, ja miten olen viihtynyt Swazimaassa. Ihmiset ovat aina niin otettuja, että olen tullut juuri heidän maahansa, ja niin iloisia kun kerron miten hyvin olen täällä viihtynyt.

Päättäjille ja medialle suunnatun työpajan osallistujat tutustumassa kuivakäymälään Mnyamatsinissa (Kuva: Siphiwe Malambe)
Päättäjille ja medialle suunnatun työpajan osallistujat tutustumassa kuivakäymälään Mnyamatsinissa (Kuva: Siphiwe Malambe)


Pit latrine
on yleisin vessa alueilla, joihin vesijohtoverkko ei ylety. Se on käytännössä pihan perälle kaivettu iso kuoppa, jonka päälle on rakennettu väliaikainen vessarakennus. Märkä käymäläjäte houkuttelee kärpäsiä ja ulosteperäiset bakteerit leviävät herkästi ympäristöön ja pohjaveteen. Saastunut vesi on riski erityisesti kaikkein haavoittuvimmille ihmisryhmille kuten lapsille ja vanhuksille, joille esimerkiksi veden aiheuttama ripuli voi tarkoittaa jopa kuolemaa. Viimeisin vakava ripuliepidemia koettiin tämän vuoden heinäkuussa, kun Rota-viruksen aiheuttamassa epidemiassa yli 3 000 lasta sai tartunnan ja 36 kuoli. Tämäkin olisi saatettu välttää, mikäli sanitaatiomahdollisuudet olisivat paremmat ja eikä juomaveteen pääsisi taudinaiheuttajia.Ihanista ihmisistä huolimatta Swazimaa on kansakuntana köyhä ja kärsii monista ongelmista. Samoin kuin Botswanassa, yksi suurimmista ongelmista täällä on HIV/AIDS. Jos Botswanassa noin 19 prosenttia aikuisväestöstä on HIV-positiivisia, niin Swazimassa luku on maailman suurin, noin 27 prosenttia. Maan keskimääräinen elinajanodote on alle 50 vuotta ja virallisen köyhyysrajan alapuolella elää suunnilleen kaksi viidesosaa väestöstä. Kehitys on hidasta. Toistuvat kuivuudet, eroosio ja pienenevät sadot ovat johtaneet ruokaturvan heikkenemiseen. Sanitaatiomahdollisuudet ovat nekin heikot. Yhtenä YK:n vuosituhattavoitteista on puolittaa puhtaan veden ja perussanitaation puutteesta kärsivien määrä vuoteen 2015 mennessä. Takaraja häämöttää, mutta ainakaan Swazimaassa tavoitteisiin ei ole päästy. Edelleen vain 57 prosentilla maan asukkaista on kunnolliset sanitaatiomahdollisuudet. Vessoja toki riittää, mutta niiden taso on usein kelvoton.

Vuoden alusta alkanut Mbabanen kuivasanitaatio ja jätehuolto projekti pyrkii omalta osaltaan vastaamaan tähän ongelmaan. Se jatkaa vuosina 2007 -2013 toimineen Msunduzan kuivasanitaatioprojektin työtä ja keskittyy nimensä mukaisesti niin kuivasanitaatioon että jätehuollon kehittämiseen. Hanketta toteuttavat yhteistyössä Huussi ry, Turun ammattikorkeakoulu, Swazimaan yliopisto ja Green Living Movement Swaziland. Toiminta keskittyy tällä hetkellä Mnyamatsiniin, maaseutumaiseen kylään, Mbabanesta viisitoista minuuttia etelään. Alueella asuu arvioiden mukaan mukaan noin 10 000 ihmistä. Taustaselvityksessä ennen projektia paljastui, että alueen sanitaatio-olot ovat surkeat eikä jätehuolto alueella toimi. Projektin aikana Mnyamatsiniin on rakennettu kaksi kuivakäymälää, kierrätyspiste ja harmaan veden käsittelylaitteisto ja harmaalla vedellä kasteltavat koepalstat. Lisäksi asukkaita on koulutettu muun muassa kuivakäymälöiden rakentamisesta, käytöstä ja käymäläjätteen hyötykäytöstä. Projektin tavoitteena on tulevina vuosina laajentaa toimintaa muillekin Mbabanen lähialueille ja pitkällä tähtäimellä edistää näiden käytänteiden yleistymistä myös muualla Swazimaassa.

Tähän mennessä saamamme vastaanotto on ollut erittäin rohkaisevaa. Paikalliset ovat erittäin kiinnostuneita uudesta käymälätyypistä. Monet näkevät, että nykyisen kaltaiset pit latrine käymälät ovat monella tapaa ongelmallisia ja että pysyvät kuivakäymälät voisivat ratkaista nämä ongelmat. Terveyshaittojen lisäksi kyläläisiä harmittaa muun muassa se, että pit latrinevaatii paljon työtä ja rahaa. Vessakuopan täyttyessä vanha peitetään ja uudelle kuopalle täytyy etsiä paikka ja kaivaja. Kuoppien kaivaminen maksaa eikä pienillä tonteilla riitä aina tilakaan. Yleensä ihmiset kiinnostuvatkin, kun heille mainitsee, että sen lisäksi että kuivakäymälät ovat terveellisiä, niin niitä varten ei tarvitse jatkuvasti kaivaa kuoppia. Ihmiset kuuntelevat innostuneina, kun kerron, että kerran rakennettu kuivakäymälä voi seistä paikallaan jopa vuosikymmeniä. Itse asiassa myös paikallinen nimitys kuivakäymälöille, ingunaphakade “ikuinen vessa”, viittaa juuri tähän pysyvyyteen.

Green Living Movement Swaziland -vapaaehtoiset monitorointi ja evaluointi vierailulla Mnyamatsinissa. Vasemmalta oikealle: Siphiwe Malambe, Shawn Reeds, Katja Kivikoski ja Wandile Dlamini
Green Living Movement Swaziland -vapaaehtoiset monitorointi ja evaluointi vierailulla Mnyamatsinissa. Vasemmalta oikealle: Siphiwe Malambe, Shawn Reeds, Katja Kivikoski ja Wandile Dlamini

Mnyanmatsini ei ole ainoa alue Swazimaassa, joka on kiinnostunut hankkeesta ja kuivasanitaatiosta. Yhteydenottoja on satanut erityisesti syyskuun lopussa päättäjille ja median edustajille suunnatun työpajan jälkeen. Kaksipäiväinen työpaja veti molempina päivinä konferenssihuoneen täyteen projekstista kiinnostuneita ihmisiä ja olimme erittäin tyytyväisiä saamaamme palautteeseen. Osallistujat olivat iloisia projektista, ja sanitaation ja jätehuollon kehittäminen koettiin erittäin tärkeäksi Swazimaan tulevaisuuden kannalta. Työpajasta uutisoitiin niin televisiossa, radiossa kuin paikallisissa sanomalehdissäkin ja seurauksena oli suoranainen yhteydenottotulva, kun ihmiset halusivat kuulla projektista lisää.Kun ihmisten kiinnostus kuivasanitaatiota kohtaan on saatu heräämään, voidaan kertoa muistakin kuivakäymälöiden hyödyistä. Erityisesti maaseudulla ymmärretään ajatus käymäläjätteen kompostoinnista ja kompostin käyttämisestä lannoitteena. Mnyamatsinissa yli 50 % asukkaista viljelee elannokseen. Monet valittavat, ettei maa ole riittävän ravinteikasta tuottamaan kunnolla, mutta ettei heillä ole myöskään rahaa kaupallisiin lannoitteisiin. Tieto siitä, että kuivakäymälöistä saatavaa kompostia ja virtsaa voi käyttää lannoitteina lisää entisestään kiinnostusta kuivakäymälöitä kohtaan. Haastateltaessa monet alueen asukkaat ovat olleet sitä mieltä, että haluaisivat itsekin rakentaa oman kuivakäymälän. Yllättävän harva vierastaa ajatusta ihmisperäisen lannoitetteen käytöstä kasvimaallaan. Oikeastaan suurin haaste näyttäisi olevan se, miten kerätä rahat vessan rakentamiseen. Olemme miettineet erilaisia rahoitusratkaisuja kuten mikrolainoja ja pienryhmissä säästämistä, sekä erilaisia keinoja, joilla vessojen rakennuskustannuksia saataisiin laskettua laadusta tinkimättä.

On ollut hienoa huomata, että kuivasanitaatio ja jätehuolto kiinnostaa niin monia. Mahdollisuuksia laajentaa projektin toimintaa koko Swazimaan alueelle on, mutta valitettavasti projektin resurssit ovat rajatut. Paikallisella yhteistyökumppanilla Green Living Movement Swazilandilla ei esimerkiksi ole omaa autoa, joka mahdollistaisi työskentelyn kauempana Mbabanesta. Onneksi kiinnostusta riittää myös lähellä. Syyskuisen työpajan jälkeen useat Mbabanen lähialueiden päämiehet ovat kutsuneet meidät kyliinsä kertomaan projektista ja olemme käyneet monissa kyläkokoontumisissa mainostamassa projektia. Kun ensimmäinen vuosi nyt pikkuhiljaa lähestyy loppuaan, projektin tulevaisuus vaikuttaa varsin lupaavalta. Aika näyttää, mutta luulen että tämä on vasta alkua…

Teksti: Katja Kivikoski